The Wedding Story, part 1

Mitä kaikkea tapahtuikaan 30. ja 31.10.2015? 

Perjantai 30.10.2015 saapui viimein. Päivä, jota oli odoteltu kesäkuusta asti hyvinkin malttamattomasti.
Aamu meni kaikenlaista tohottaessa; M lähti vihdoinkin palauttamaan meidän edellisen asunnon avaimia (meidänhän piti saada ne vietyä jo paljon aiemmin) ja käyttämään auton pesun läpi, minä jäin kaason kanssa meille touhuamaan ja valmistautumaan.
Oltiin päätetty, että maistraatiin ei ihan niin virallisesti pukeuduttaisi, tai ainakin kaaso ja BM sai sen ohjeistuksen, että vaan siistit vaatteet kun on päällä, niin hyvä.
Minä kiskoin päälleni yhden toisen hameen ja tuon teetetyn yläosan. Ja onneksi kuulkaa laitoinkin!
Tuo kun tehtiin niin, että rinnassani oleva tatuointi ei näy eikä vilku paidan alta, mutta olisiko sitten rintavarustus hieman pienentynyt, kun sieltähän se vilkkui! Apua!

Kaaso vauhdilla googlaili mistä ja mihin hintaan saa ihoteippiä, kun sitähän oli pakko mennä hakemaan, onneksi ei tarvinnut ennen vihkimistä sentään, kun ei meidän vanhemmat siellä olleet.
Alettiin siinä myös kelloa katsomaan, missä ihmeessä M luuraa?
Olin sanonut, että haetaan sitten niitä ruokapöytään tilattuja lihoja haetaan kun ollaan vihkimisestä selvitty, mutta ei, sehän sitten oli siinä niitä mennyt hakemaan ja ties mitä.
Kello tikitti jo sellaista kellonlyömää että meidän olisi jo pitänyt olla menossa edes parkkipaikan kohdalla kun M sitten tuli. Pikaisesti hänelle vaatteet päälle, koirat naruun, koirien kamat mukaan ja menoksi. Ja voi kuulkaa kun näytti M niin hyvältä puku päällä! <3

Lähdettiin ajelemaan Tampereelle, ensimmäinen etappi oli meidän kaverin luokse, joka koirat otti hoitoon viikonlopuksi. Hieman lähdön jälkeen tajusin, että perkule, esteidentutkintalappu jäi kotiin! Siinä sitten pähkäiltiin, että koska siinä lapussa luki että alkuperäinen jää maistraattiin, niin eikai sitä tarvi. No asiaahan ressasin sitten tietenkin vihkimiseen asti....
Voi kun olisi saanut kaverin ilmeen kameralle, kun hän ensin oli siinä hetken koiria rapsutellut ja sitten vasta vilkaisi meitä sanoen, että ollaanpas sitä kaikki sävy sävyyn. No tuota juu, me ollaan menossa parin tunnin päästä vihille!
Meni kaverin ilme niin muikeaksi että naurattaa vieläkin! :D

Tuosta sitten M heitti minut kynsien geelaukseen ja hän lähti kaason kanssa hakemaan vielä lisää jäähilegeeliä kun arveltiin että ei taida riittää se määrä mitä meillä on. Ja eihän se olisi riittänytkään. Ja samalla olivat hakeneet kuoharipullon, jonka takia sitten piti palella autossa kun lämmöt oli alimmillaan!

Nopsaan käytiin evästämässä kun aikaa oli ja siellä jonotellessa sitten kaaso bongasi (vai oliko se niinpäin että hän joutui bongatuksi) yhdet meidän järjestötutun (minä ja kaaso siis tunnemme toisemme opiskelijajärjestön kautta) jolle kaaso meni lipsauttaan, että Eve on kohta  menossa naimisiin. Samantien sitten kyllä tajusi että hupsista, mutta ei se siinä vaiheessa enään niin vaarallista ollut lipsauttaa :D

Etupenkin navigaattori hieman sitten sekoili kun maistraattiin mentiin, meni jännäksi että missä saadaan auto heitettyä ympäri ja kuinka pahasti siinä sitten se jonkunmoinen tietyön keskellä oleva ruuhkanpoikanen vaikuttaa meidän ajoissa paikalla oloa!
Noh, olimme ajoissa paikalla, BM löytyi sitten maistraatin eteisestä. Sisällä pääsimme sitten henkkareita näyttämään ja täyttämään sukunimenvalintalappua.
Jokusen minuutin siinä jouduimme odottelemaan, eikä vieläkään ollut minkäänlaista jännitystä olemassa. Tai no, ainut joka jännitti koko päivänä oli kaaso!

Siinä vaiheessa kun astuttiin sitten vihkijän eteen minulla alkoi ihan pikkusen jaloissa tuntumaan, mutta ei sen suurempaa. Kun oli tahtomisen aika, M kajautti oikein kuuluvasti vastauksen. Entäs sitten minä? Omasta mielestä sain aikaan vaan oikein vaimean 'piip' -äänen, mutta ilmeisesti kuitenkin olin ihan riittävän hyvin ja selkeästi sanonut 'tahdon' :D

Kun olimme tahtoneet ja saaneet ensimmäiset onnittelut, totesivat kaaso ja BM, että sehän oli lyhyempi suoritus kun mitä he olivat kuvitelleet. No mitäpä sitä siinä turhia jaarittelemaan :D

Parkkihallissa poksahti sitten kuohari auki, kaaso rattiin ja kohti Ylöjärveä viimeisille shoppailuille. Toki sitten kun auto lähti liikkeelle piti vauhdilla laittamaan FB:hen päivitystä, ja hyvä kun olin ehtinyt painaa OK -nappia, niin alkoi tykkäyksiä ja kommentteja satamaan! Ikinä ei kyllä noin aktiivista ole ollut edes minun FB-seinällä :D

Ja tottakai sinne sittne piti sormuskuvakin ottaa :3

Käytiin sitten sitä ihoteippiä hakemassa ja lähestulkoon kokonaan tyhjentämässä Tigerin mustien, pienempien pöytäkynttilöiden hylly :D
Mutta pakko oli pelkkiä mustia ottaa, kun ei siellä niitä sinisiä ollut.
Samalla sitten haettiin myös ruokapöydän savulohet ja sitten taas suunta kotiin. Pikaista vaatteiden vaihtoa ja minä lähdin kaason kanssa käymään kaupassa hakemassa kaikkea viimeistä tarvittavaa, jota oli kärryllinen....
Sitten lähti veljekset viemään juhlapaikalle tavaraa, meillä leideillä alkoi leipomis- ja kokkailuhommat taas kerran. 

Niin ja joutuihan pojjatkin kaupassa käymään ja toivat sitten kahdeksan jällkeen tullessaan yhden meidän kaverin. Minä jouduin tosin vielä neitien kanssa lähtemään juhlapaikalle laittamaan vesigeelejä turpoamaan ja viemään tavaraa, oikeasti se tavaran määrä oli aivan järkyttävä!

Ja asiaahan ei mitenkään helpottanut se, että tämä tuore rouva jätti oikean peukalon autonoven väliin kun juhlapaikalle päästiin! Juu ei kiva, oli semmonen kipu, että teki mieli leikata koko sormi pois....
Ihan vielä tuon reissun jälkeen ei nukkuun päästy kun kaikenlaista tekemistä oli vielä vaikka kuinka paljon.
En nyt ihan tarkkaan muista kuka teki ja mitä, mutta olohuone oli vallattu paperilla ja pahvilla (kiitos häälehtien ja maljakoiden valohässäköiden). Minä jossain vaiheessa linnoittauduin meidän makuuhuoneeseen askartelemaan kaason ja BM:n lahjapaketteja kasaan, ja sekin homma piti välillä jättää kesken kun muka oli pakko mennä välillä syömään, vaikka mitenkään päin ei nälkä ollut.
Huomasi kyllä että siinä oli tullut jo muutama yö mentyä vähillä unilla kun melkein alkoi kiukuttamaan, mutta onneksi vaan melkein ;)

Olisikohan kello ollut jotain yhden kulmilla kun vihdoin päästiin sanomaan hyvää yötä ja asettelemaan päät tyynyyn muutamaksi tunniksi....