Ihan alkuun pyydän anteeksi kun tämän kanssa on kestänyt, luonnos-tilassa ollut edellisen osan kirjoittamisesta lähtien, mutta kun tässä on ollut kaikkea hässäkkää, niin en ole kerinnyt loppuun asti kirjoittamaan. Joten tässä tämä nyt on! :)
Lauantai 31.10.2015 pyörähti käyntiin, kun kello 7 alkoi minulla puhelimessa herätyskello soimaan. Edellisenä yönä päästiin siis joskus yhden-kahden välillä nukkumaan, kauaa ei siis unta kukaan ehtinyt saada.
Ja sanomattakin on selvää, että ei tosiaan kukaan meidän asunnon seinien sisällä nukkunut olisi jaksanut nousta millään ylös, mutta pakko oli.
Tuon herätyksen jälkeen on pienoinen katkos muistifilmissä, että mitä siinä oikeastaan tapahtui, vasta sen jälkeen alkaa olemaan muistia kun olin käynyt suihkussa, jotta saatiin minun hiukset märiksi rullausta varten.
Pientä tehtävänjakoa, että kuka tekee mitäkin; Kaaso siis hoiti minun hiukset ja pakkeloimisen, ystävämme Jenna sai osakseen ruusujen spreijauksen ja glitteröinnin. M ja BM häselsivät hääopasteet kasaan, ja lähtivät sitten viemään tavaraa Kauppilaan ja kylttejä asentamaan, me jäätiin likkojen kanssa sitten hääräämään meille.
Kun minut oli saanut kaaso valmiiksi hän siirtyi suihkun kautta valmistautumaan, ja minä sitten pyörin ja hyörin ympäri kämppää kasaamassa vielä viimeisiä tavaroita, samalla sitten kaivoin jääkaapista evästä esille. Kyllä, muisitn jopa itse syödä vähän, vaikka mikään nälkä ei ollut. Pakkohan se oli, muuten olisi sanomista tullut :D
(Toim.huom. Minä siis olen muutenkin nykyään varsin pieniruokainen enkä niin nälkää tunne kun hyvin harvoin).
Niin ja tietenkin sitten aloin itse kiskomaan vaatteita päälle, ja kaason avustuksella teippailtiin se yläosan reuna ja tatska piiloon. Ja tässä vaiheessa sitten annoin kaasolle hänen kiitoslahjan (näistä kirjoitan oman postauksensa).
Niin ja tietenkin sitten aloin itse kiskomaan vaatteita päälle, ja kaason avustuksella teippailtiin se yläosan reuna ja tatska piiloon. Ja tässä vaiheessa sitten annoin kaasolle hänen kiitoslahjan (näistä kirjoitan oman postauksensa).
Kello näytti jo reilusti yli kymmentä kun alettiin ihmettelemään että missä M on, kun hänenkin kuitenkin piti ehtiä pukemaan, hänen hiukset piti laittaa ja ties mitä. Ja meidän piti olla 11:30 Ikaalisissa, että aloitellaan kuvaukset. Vihdoin M saapui, äkkiä etsimään vaatteita ja minä sitten lopulta hänen hiukset laitoin kun kaaso oli oman valmistautumisensa kanssa vaiheessa. Ja itseasiassa ihan kivasti minäkin ne hänen hiukset sain laitettua. Sopi hirmuisen hyvin hänelle kyseinen kampaus, saisi minun puolesta useamminkin noin pitää, mutta kun ei, aina pitää olla vaan tylsästi ponnarilla.
Kiireellä vielä heitettiin tavarat autoon (muistettiin ottaa myös BM:n puku mukaan, kun minä siis soitin M:lle kun he oli niitä opasteita viemässä, että jos hän jättää BM:n juhlapaikalle sillä reissulle, kun ei me mitenkään kaikki mahduta autoon jos BM tulee vielä meille valmistautumaan. Ja hyvä että jäikin sinne, kun meillä ne aikataulut meni ihan pilalle; keittiöön töihin tulevien neitien kanssa oli sovittu että tulevat sillon 11:30 myös, eihän siellä ketään olisi ollut.
Naurattaa vieläkin, kun siinä vauhdilla pakattiin viimeisiä kamoja autoon ja lopulta itseämme, niin tuosta vastapäisestä talosta yhdessä asunnossa asuva vanhempi rouvashenkilö nenä ikkunassa kyttäsi että mitä pihassa tapahtuu. Tarjottiinpahan siinä sitten tarjottua naapurin mammalle lauantain viihdettä :D
Päästiin muutaman sadan metrin päähän kotoa, kun tajusin että BM:n lahjaboxi oli jäänyt kotiin! Onneksi oltiin liikenneympyrän kohdalla, niin heitettiin siitä sitten vielä ympäri. Minä siis olisin halunnut ihan rauhassa aiemmin aamulla kummallekin lahjat antaa, mutta meni sitten kaiken kiireen keskellä ja vähemmän juhlallisesti :D
Matkalla viestittelin kuvaajalle, että meillä hieman venähti aikataulut, sopi oikein hyvin kun hilattiin sitä aloitusaikaa eteenpäin.
Juhlapaikalla sitten käytiin läpi että mitä laitetaan minnekin ja miten. Kun eihän me sillon perjantaina ehditty juhlapaikalla mitään tekeen. Vetovastuu siis siirtyi heille.
Ja myöskin sitten lämpimien ruokien haku annettiin heidän hoidettavaksi, oltiin J:n (joka siis mm. meidän lehden taittoi) kanssa sovittu että hän kyyditsee kaasoa sen verran Ikaalisten keskustaan että käyvät ne hakemassa. Lämpimät meille tuli Ravintola Sofiasta, tätä voimme kovasti suositella!
Juhlapaikalla sitten käytiin läpi että mitä laitetaan minnekin ja miten. Kun eihän me sillon perjantaina ehditty juhlapaikalla mitään tekeen. Vetovastuu siis siirtyi heille.
Ja myöskin sitten lämpimien ruokien haku annettiin heidän hoidettavaksi, oltiin J:n (joka siis mm. meidän lehden taittoi) kanssa sovittu että hän kyyditsee kaasoa sen verran Ikaalisten keskustaan että käyvät ne hakemassa. Lämpimät meille tuli Ravintola Sofiasta, tätä voimme kovasti suositella!
Ja sitten me päästiin sinne kuvattavaksi.
Ensin otettiin suunnaksi Ikaalisissa oleva vanha Finlaysonin tehdas, jonka pihassa muutamassa eri kohdassa otettiin kuvia. Siitä sitten siirryttiin lähellä olevalle rannalle (tässä vaiheessa soi M:llä puhelin,n kaaso soitti että J on aikataulustaan myöhässä, käykö että J itse käy ne ruuat hakemassa. No juu, miten vaan käy kun ne haetaan :D ).
Tuo ranta ja metsä siis oli sillä valittu kuvauspaikaksi, kun 3v tuossa metsässä koirien kanssa lenkkeiltiin ja käytiin sienessä, kun ensin M:n entinen kämppä oli siinä lähellä ja sitten samalla alueella kun oli se eka yhteinen koti, mistä nyt muutettiin pois :)
Ja meillä kuulkaa oli aivan tajuttoman hauskaa olla kuvattavana! Mahtava kuvaaja siis meillä (Sanni Saarenmaa). Jopa M oli hirmuisen rento, vaikka hän ei tuolla ole ikinä ollut kuvattavana (minä olen pari kertaa joskus ollut).
Sinänsäkin meillä oli hyvät kuvauspaikat valittuna, kun siellä rannalla ja metsässä ei sillon ketään liikkunut, tosin olisi se sinänsä voinut olla hauskaa siellä puskassa pönöttää kun porukkaa hipsii lenkkivermeissä ohi :D
Alettiin sitten siirtymään juhlapaikalle, meille tuli siinä vielä hommaksi käydä hakeen lisää kahvimaitoa. Ja eihän sillon ollut mikään muu auki kun Ärrä. Minä jäin itseäni teippailemaan autoon kun M meni jonottelemaan. Onneksi oltiin niin aikaisin liikkellä niin vielä sieltä sai sitä laktoositonta maitoa :P
Kimppu keräsi myös yllättävän paljon ihasteluja :)
Siinä samalla pamahti mieleen, etät hitto, unohdin laittaa dödöä aamulla! Ja en tietenkään ollut tajunnut sitä pakata itselleni mukaan. Äkkiä puhelua kaasolle, että onko hänellä ja saako siitä. Onneksi oli.
Meidänhän piti tehdä ihan erilainen paikalle saapuminen, mutta kun kello oli vasta jotain varttia vaille kolme, niin hiippailtiin sisälle keittiön ovesta, tosin kun siinä oli pihalla porukkaa tupakoimassa, niin muutama kaveri näki meidät. Hätäisesti siinä sitten vessaan, dödöt kainaloon, viimeiset kurkistukset peiliin.. Ja rohkaisuhuikka :D
Ja tosiaan kun olin ajatellut että juhlaväki olisi ulkona kun me saavutaan, mutta hätäinen change of plan ja päätettiin olla sisällä. Keittiön kulmilla piiloteltiin kolmeen asti, kunnes sitten kaaso kajautti esittelyt ääneen (harmi kun en muista mitä hän sanoi :D ). Ja siinä vaiheessa kuulkaa niin vispasi jalat kun lähdettiin piilosta tallusteleen salin puolelle!
En edes ymmärrä mitä jännitettävää siinä oli, kun kuitenkin oli vaan tuttuja koko huone täynnä :D
Oli aivan hirmuisen ihana yllätys kun M:n mummu sitten oli kuin olikin paikalla, hänen kohdalla kun oli semmosta 'juupas eipäs' -meininkiä että jaksaako hän lähteä.
Kamalasti siinä kuitenkin kamerat räpsyi, olipa jopa anopin miehellä videokamera. Pienet tervetulosanat siinä sanottiin ja tässä tuli taas pieni töppäys, jonka olin unohtanut sanoa kaasolle ja BM:lle, eli tuosta suoraan olisi tullut kättelyt ja isän puhe, mutta menikin sitten ihan päinvastoin koko homma. Mutta mitkäs juhlat ne olisi, jos ei olisi mitään kommelluksia?!
(Kuvan otti Julia Kajalainen)
Isäni pienen puheen (jota ei ollut sitten ilmeisesti kuitenkaan mitenkään valmistellut vaikka tiesi että puheen joutuu pitämään :P ) siirryttiin ulos kättelyitä ja kuvauksia varten.
Kaikenlaisia ryhmäkuvia siinä sitten otettiinkin, ja taas oli niin hirmuisen hauskaa.
(Kuvan otti Julia Kajalainen)
(Kuvan otti Julia Kajalainen)
Kuvien jälkeen sitten siirryttiin taas sisälle ja ruokailemaan. Tässä vaiheessa tuli taas pieni töppäys, oltiin unohdettu iiiiiihan kokonaan että pöytään piti myös tulla uunivihannekset. No niitä sitten ei ollut, mutta muuten kyllä ruokaa riitti ja se oli hyvää ja vieläkin siitä kuulee kehuja! Paljoa siinä saanut syötyä kun jo oli maha pinkeenä, ja kun ei siinä ähkyäkään viitsinyt syödä :D
(Kuvan otti Julia Kajalainen)
Ruuan jälkeen sitten jaloiteltiin hetken aikaa ja sitten oli ohjelmaa. Meillähän ei ollut mitään hajua mitä ohjelmaa kaaso ja BM ovat kehittäneet.
Ensimmäinen taisi olla (juu anteeksi huono muisti :D ) että BM kaivoin taskustaan esineitä. Hän oli jostain käynyt keräämässä kiviä, käpyjä, neulasia, olipa siinä joku tunnistamattomaksi silpoutunut sienikin. Meidän tehtävä oli valita siitä yksi mikä kuvaa puolisoa ja kertoa sitten miksi valitsi sen.
Jos en pahasti muista metsään, niin M taisi ottaa kuivan tikun pätkän. Sitä vaan en muista mitä hän sanoi, Minä valitsin sitten kuusen tms oksanpätkän neulasineen; Vaikka M on ihan pehmeä tyyppi, niin silti osaa piikikäs olla.
Toisena leikkinä oli sitten tämä perinteinen 12 kuukautta -leikki. Kaasolla oli kipossa lappuja, me vuorotellen sitten päätettiin kuka tulee lapun hakemaan ja minä nostin laput.
Matin yhdelle parhaalle kaverille osui marraskuu ja leffa-ilta, vielä on vähän kuukautta jäljellä mutta ei ole leffa-kutsua kuulunut... ;) :D
Ja sopivasti sitten tälle eräälle vieraalle, jonka luona me + aikalailla koko kaveriporukka vietetään Juhannuksia, sattui lappu jossa pitää tarjota juomat. Eli ensi Juhannusta odotellessa!
Me myös päästiin kakku leikkaamaan kahteen kertaan. M:n isän vaimonsa kanssa joutuivat aikaisin lähtemään kun heidän lapset oli hoidossa (ja hoitaja halusi myös jonnekin humpalle lähteä niin ei voinut pidempään lapsia hoitaa, hieman kyllä latisti tämä minun tunnelmaa...) ja samalla sitten heidän kyydissä lähti M:n mummu.
Tokihan sitten heille haluttiin kakkukahvit tarjota ennen lähtöä, muut saivat siinä vaiheessa pienen vapaan hetken. Ja M:n isä vielä sitten ennen lähtöään piti pienen puheen.
Hieman tuon jäkeen oli sitten ihan se virallinen kahvitus. Paljon tuli kakuista kehuja (mehän siis kaason kanssa ne itse tehtiin), samoin sitten kakun koristeesta, vaikka kovin moni ei tainnut tajuta, että tuo koppi on TARDIS Doctor Who -sarjasta. Jotain pientä nörttiä kun piti meidän juhliin saada ujutettua.
Niin ja M piti puheensa, kyllä sitä kovasti yritettiin valmistella, mutta ei se sitten ihan mennytkään niinkun oli suunnitellut, mutta kuitenkin tuli puhe pidettyä ja se hyvä oli. Samoin minä sitten pidin pienen 'kukkapuheen', eli muutaman hopeisen ruusun annoin valituille henkilöille muutaman sanan kera.
Tuossa vaiheessa sitten lähti kuvaaja assarinsa kanssa, johan siinä oli pitkän päivän tehneetkin.
(Kuvan otti Julia Kajalainen)
Jossain vaiheessa sitten leikittiin vielä puolison tunnistamista tuoksun perusteella. Eihän me toisiamme löydetty. Tosin M ehkä olisi minut tunnistanut, jos olisin aamulla muistanut suihkauttaa hajuvettä (minun vakiotuoksu on Escadan Cherry in the air), itseasiassa tuon leikin aikana tuli mieleen, että hupsis, sekin jäi :D
Ja minä sitten päädyin 'aivan varmasti kakkonen!'. Noh, kakkonen oli rakkaan ystäväni A:n puoliso, mutta minkä sille voi kun tuoksui niin tutulta. M oli siinä vieressä, mutta hän taas tuoksui ihan omituiselle. Mutta lähellä oltiin.
Siinä sitten oli vapaata oleskelua ja seurustelua.
Sen jälkeen kun minun vanhempani lähtivät, hyökkäsi rosvot! Ja ne veivät M:n! Me oltiin koko loppu juhlaväki keräännytty yhden pöytäryhmän ympärille kun jostain kenenkään huomaamatta BM ja yksi veras pamahti sukkahousut päässä varkaisiin. En edes ehtinyt nähdä M:n ilmettä kun tuo tapahtui.
J sitten esitteli tässä yhteydessä meidän häälehden (Naikaa!) special edition polttari-painoksen ja minun tehtävä oli sama kun polttareiden Morsiusolympialaisissa, eli M 2.0 tuotiin paikalle ja piti sitten tämä puuttuva vartalonkappale laittaa paikalleen :D
Mutta eipä vaan alkanut sulhasta takaisin kuulumaan, ja kaaso päätti että hän lähtee etsimään. Pian hän sitten hyökkäsi paikalle kysellen kuka on hänen kenkänsä varastanut?
Oli siis yhtenä salatehtävänä eräällä vieraalla, että varasta kaason kenkä. Ja tehtävä tyylikkäästi suoritettu ;)
Näitä salatehtäviä meillä siis oli pitkin iltaa mm. BM:n avokki tarjoutui tuomaan M:lle lisää juotavaa ja toi sitten olut-tölkin, jonka oli täyttänyt vedellä.
Siskoni käytti BM:n ulkona tolppaan (minä en vaan tätä päässyt näkemään kun ei kukaan vinkannut asiasta), yksi vieraista (joka itseasiassa M:n polttareissa jo tapasi vanhempani ja silloin jo teki varmasti hyvän vaikutuksen:'D) esitteli itsensä kolme kertaa vanhemmilleni. Ei meinannut kuulkaa pokka pitää kun hän siinä niitä esittelyjä suoritti! Oli se sitten kyllä kolmannen esittelyn jälkeen pakko heille kertoa mikä oli homman nimi.
Ilta jatkui sitten seurustellen ja juoden. Tämä ehkä hieman itseään nolaamaan joutunut vieras (joka tosin kyllä kaikin rinnoin nauttii huomiosta) laitoi meille, vaikka oli avokilleen sanonut että nyt on sitten juhlat joissa hän ei laula yhtään mitään. Noh, tarpeeksi ilolientä, niin johan laulaa. Ja yhdessä vaiheessa sitten kun tuli rauhallinen hetki kaaso lauloi minulle. Siinä tuli illan ainoat itkutipat silmäkulmaan <3
Hauskaa oli kaikilla ja minä ja M vetäydyttiin nukkumaan joskus neljän jäkeen. Tai oikeammin päästiin perkaamaan sänkyä!
Kaaso ja J olivat meille 'naimakamarin' valmistelleet. Siellä oli tyynyjen väliin aseteltuna suklaasydämiä ja oikein kivasti kaikki. Mutta kun peiton siirsi sivuun, paljastuikin kaikenlaista metsästä löytyvää roskaa! Siis sitä samaa tavaraa mitä oli BM:n taskuistakin sen yhden leikin aikana kaivettu esiin.
Tyynyliinojen sisällä oli henkarit, minun puolella aluslakanan alla organza-kaitaliinan pahvirulla ja ties mitä muuta siellä vielä oli. Mutta saatiin se sänky kuitenkin nukkumiskuntoon.
En minä siinä paljoa nukkunut, pienissä pätkissä vaan.
Yhdeksän aikaan aamulla havahduin hirveään ravaamiseen käytävästä, siellä jo eräät tekivät lähtöä. Ja siinä alettiin sitten yhden sankarin puhelinta etsimään, ei missään. Ja sitä etsimistä jatkettiin iltapäivälle asti, samalla kun paikkoja siivoiltiin.
Mutta kaikenkaikkiaan oli ihan hirmusen kivat juhlat meillä, ruokaa ja juomaa oli tarpeeksi. Pusujen määrä koko päivän aikana oli ihan huikea, jos ei kameran edessä pusuteltu niin sitten ihan ohimennen muutenvaan. Jossain vaiheessa iltaa alkoi sitten olemaan semmonen 'joko me ollaan pusuteltu tarpeeksi? :D' Samoin poski- ja vatsalihakset sai tehotreenin, muutama kaverikin tässä on jaksanut vielä asiasta mainita kuinka sitä nauramista riitti. Mutta sehän on vaan sen merkki, että meillä on mitä loistavin porukka valittuna meidän kaveripiiriksi, kun ihmiset jotka ei ole toisiaan nähneet on samantien osa porukkaa :)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti