Minä + Hän = Me

Heipä hei!

Ajattelin laittaa blogin pystyyn, jo ihan sen takia että saan jonnekin ajatuksia ylös, ettei koko

olohuoneen pöytä ole täynnä häihin liittyviä irtopapereita. Ja ihan kaikenlaista hää-aiheista ajatusvirtaa varten.

Tässä vaiheessa en vielä lähde paljastamaan virallisest ketä me ollaan, mutta kuitenkin hieman kerron meistä :)

Minä olen E, hitusen vajaa 27 vuotias eläinrakas eukko. Hän on M, 34 vuotias tietotekniikan ihmemies ja jonkinsortin oman elämänsä MacGyver. Ja me mennään naimisiin! <3

Nykyisin kun tuntuu olevan tapana törmätä tulevaan elämänkumppaniin netin syövereissä, ja samoin kävi meille. Erääseen chattiin kerran ilmestyi nimimerkki, jonka takaa löytyi pitkätukkaisen miehen kuva, joka silloin sai minut sanomaan itsekseni 'purrrrrrr'. Siinäpä sitten huomasin että hän kuuntelee aikapitkälti samoja bändejä kun minä, ja siittäpä sitten lähdettiin pikkuhiljaa juttelemaan niitänäitä. Jossain vaiheessa sitten siirryttiin juttelemaan skypen messengeriin, ja ei aikaakaan kun vaihtui puhelinnumerot. Alkuunhan viestittely oli satunnaista, mutta aina kun häneltä tuli viesti niin minä hymyilin puhelimelle. Olisiko siinä sitten pari kuukautta mennyt viestitellessä ja sitten minä rohkaistuin kysymään josko hän lähtisi kanssani yhdelle keikalle. Ja hän suostui.

Vatsassa pyöri vähintäänkin miljoona perhosta kun kyseinen perjantai alkoi lähestymään, ja perhosten määrä vain lisääntyi kun perjantai tuli. Oltiin sovittu, että hän tulee ensin miun luokse, mistä sitten lähdetään keikkapaikalle. Juu, ainahan sitä sanotaan että tuntemattomat pitäisi tavata ensin julkisella paikalla, mutta otin riskin.

Meillä olikin sitten ihan tajuttoman hauska ilta, ja vaikka minäkin olen suht ujo, niin sitä juttua vaan riitti. Keikan jälkeen hän sitten tuli minun luokse, ja tavallaan sille reissullehan siinä jäi. Välimatkaa meillä oli n. 70km, eli siinä siinä sitten vuoroviikonlopuin mentiin kahden kaupungin väliä, ja lopulta tapailu muuttui seurusteluksi.

Muutama kuukausi siinä meni kun tajusin, että hitto, minähän taidan rakastaa tuota miestä. Siinä sitten pohdin, että uskallanko minä hänelle tunteeni kertoa. Pari päivää siinä pähkäilin, kunnes päätin että kyllä minä kerron, vaikka kovasti arvellutti että miten hän reagoi (hänellä kun edelliset parisuhteet ollut enemmän tai vähemmän hankalia ja pilalle menneitä. Ei sillä, niin minullakin, olihan siittä vain puolisen vuotta kun muutin pois exäni luota). Kovasti sitten olin suunnitellut että kerron hänelle kun oltiin koirien kanssa metsässä kävelemässä, mutta en sitten saanut aikaiseksi, jänistytti :D

Kerroin sitten sinä iltana, oltiin nukkumaan menossa ja hiljaisessa makuuhuoneessa kuiskaten kysyin, että vieläkö hän on hereillä. Siinä sitten sanoissani takeltelin, ensin että tahtoisin kertoa jotain. Hetken keräilin itseäni ja sanojani, ja kerroin että rakastan. Ja hiljaisuus laskeutui. Minä siinä pääni sisällä panikoin, että nytkö pilasin kaiken. Noh, en saanut oikein minkäänlaista vastausta, mutta seuraavana aamuna kysyin, että enkai nyt pelästyttänyt häntä tai muuta. En, onnekseni.

Ja tässä sitä nyt ollaan, häitä suunnittelemassa!

Kihlat vaihtui viime vuonna miehen työreissun jälkeen, ja myöhemmin viime vuonna sitten vihdoin pääsimme muuttamaan yhteen (minulla oli muutama tekijä, joiden takia piti edellisessä kämpässä asua). Ollaan niin kovin onnellisia, ja kyllä minä sen myönnän, että tämä on parasta mitä minulle on koskaan tapahtunut.

Kävimme jonkun aikaa sitten viemässä muutaman minun vanhan sormuksen kultasepälle, että niistä tehtäisiin hienompi kihlasormus minulle. Kuitenkin sitten puheeksi tuli, että jos nyt kerralla tehtäisiin siittä hienosta uudesta sormuksesta vihkisormus? Ja niin alkoi meidän hääsuunnitelu.

Kirjoittelen seuraavaksi lisää siittä mitä me nyt ollaan suunniteltu, kaikkihan tässä nyt vielä on ihan auki, ainut konkreettinen asia mitä on tehty on juurikin tuo sormuksen teettäminen ja eilen lähetin rakkaalle ystävälleni postia, jossa kysyin olisiko hän kaasoni. Vastausta odotellessa ;)